Turku, varmuudenkin vuoksi

Suomalainen terästeollisuus on paljolti riippuvainen Gotlannista meriteitse tuotavasta kalkkikivestä. Mitä tapahtuisi, jos kalkkikiveä ei enää saataisi länsinaapurista? Tutkija, meriupseeri evp Bo Österlund on tehnyt maanpuolustuskorkeakouluun väitöskirjan Suomen meriliikenteen huoltovarmuudesta. Hän käyttää kalkkikiveä yhtenä esimerkkinä siitä, että huoltovarmuus ei liity vain koko yhteiskuntaa ravisteleviin kriisiaikoihin tai turvallisuustilanteen muutoksiin, se on läsnä tässä ja nyt.

Österlundin mielestä maamme huoltovarmuus ei ole riittävällä tasolla. Keskeinen ongelma on, että Suomen rekisterissä olevia laivoja on liian vähän.
– Maamme tuonnista 80 prosenttia tulee meriteitse. Tästä 40 prosenttia hoitavat Suomen lipun alla purjehtivat laivat. Jos jotain keskeistä materiaalia joudutaankin hakemaan pitemmältä kuin Itämeren alueelta, niin tilanne on haasteellinen. Todennäköisesti sama tarve on silloin monilla muillakin ja hekin tarvitsevat laivoja.

– Jokin raaka-ainelähde voi muuttua. Energianjakelussa voi syntyä häiriötä.

Hänen mukaansa ratkaisuna on ennen kaikkea kotimaisen tonniston lisääminen.
–Tässä tonniston turvaamisessa tarvittaisiin valtiovallan rahoitustukea. Valtiovalta on korostanut huoltovarmuuden merkitystä, mutta sanojen ja tekojen välillä on ristiriitaa.

Tavaraa mantereelle ja Ahvenanmaalle

Österlundin mukaan Turku–Maarianhamina–Tukholma-reitti on Suomen huoltovarmuuden kannalta merkittävä.
– Matkustajalautat kuljettavat paljon kappaletavaraa ja elintarvikkeita. Aikaikkuna on sellainen, että vaikkapa monet tuoretuotteet ehtivät Turkuun Hollannista asti vuorokaudessa ja ovat myytävänä jo heti aamulla.

– Turusta on myös maanteitse ja rautateitse toimivat yhteydet sisämaahan.

Ahvenanmaan huoltovarmuudelle Turku–Maarianhamina–Tukholma-reitti on elintärkeä.
– Ahvenanmaalla ei ole juurikaan varastoja, vaan kaikki riippuu siitä, että 24 laivaa vuorokaudessa tuo Maarianhaminaan hyödykkeitä. Jos laivaliikenne häiriintyy, niin kaupoista loppuu tavara nopeasti.

Saariston suojissa

Turkuun saavutaan pitkän ja suojaisan saariston kautta. Tällä on sekä hyviä että huonoja puolia:
– Matkaa joudutaan tekemään hitaammin. Apuun saatetaan tarvita hinaajia ja jäämurtajia. Häiriö- ja poikkeustilanteissa suojaa antavasta saaristosta on kuitenkin hyötyä.

Turun sataman merkitys kasvaisi entisestään, jos jotain todella ikävää tapahtuisi, ja nykyinen liikennöinti avomerellä häiriintyisi.
– Silloin vaihtoehtoinen merireitti etelään kulkisi Turusta Ahvenanmaan kautta Ruotsiin ja siitä alaspäin Ruotsin sisärannikon suojissa kohti Tanskan salmia.

Reittiä käytettiin jatkosodan aikana, kun Neuvostoliiton sukellusveneet estivät meriliikenteen Utöstä etelään.
– Ruotsin rannikkoväylä on 6,8 metriä syvä, joten kaikki laivamme eivät pysty sitä käyttämään. Uutta tonnistoa hankittaessa pitäisikin huomioida, että tarvitsemme myös jakeluliikenteeseen, saaristoväylille ja Ruotsin rannikolle soveltuvia matalakulkuisia ja jäävahvisteisia aluksia.

– Lisäksi Ruotsin kanssa olisi sovittava, miten Suomen meriliikennettä ohjattaisiin ja johdettaisiin sen suojaisten aluevesien kautta.

Huoltovarmuutta suunniteltaessa on otettava huomioon kaikki mahdolliset skenaariot.

Teksti ja kuva: Matti Välimäki