Turun Satama tähtää hiilineutraalisuuskisassa Euroopan kärkikastiin

Euroopan tasolla on noteerattu Turun kaupungin kunnianhimoinen hiilineutraalisuustavoite. Turku nimittäin valittiin mukaan EU:n sadan kaupungin joukkoon, jossa kaikilla on tavoitteena olla hiilineutraali viimeistään vuoteen 2030 mennessä. Samalla nämä kaupungit voivat toimia esimerkkinä muille ympäristötyössä.

Turun Satama Oy liittyi tähän joukkoon syksyllä 2023 allekirjoittamalla ilmastosopimuksen.

Mutta millä keinoin Satama aikoo päästä hiilineutraalisuuskisassa Euroopan kärkikastiin?

– On keskityttävä oikeisiin asioihin. Ne maksavat, ja se tietysti kirpaisee, mutta osoittaa, että teemme tätä tosissamme. Satama ei harrasta turhanpäiväistä viherpesua, Turun Sataman toimitusjohtaja Erik Söderholm sanoo.

Muutoksia tehdään koko ajan

Itse asiassa Turun Satamassa on jo tehty paljon. Pelkästään ympäristöperustein alennetuilla alusmaksuilla on kannustettu varustamoja ekologisuuteen vuosittain usealla sadalla tuhannella eurolla.

Varsinaisen ilmastositoumuksen tavoitteisiin lasketaan Sataman omasta toiminnasta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt.

– Niistä suurimmat ovat sähkö, lämmitys ja polttoaineet. Turku tuottaa kaukolämpöä uusiutuvilla polttoaineilla, omat henkilöautomme kulkevat sähköllä sekä muut työkoneet ja -ajoneuvot uusiutuvalla dieselillä. Suuri osa varastoistamme ei ole lämmitettäviä, ja valtaosa lopuista rakennuksista lämmitetään kaukolämmöllä. Vain muutamassa on vielä lämmityskattila, joissa voidaan käyttää biopolttoaineita, tekninen johtaja Markku Alahäme kertoo.

Lisäksi helmikuussa Sataman pihalle kaartaa uusi sähkökäyttöinen kevytkuorma-auto, jossa on lava ja nosturi.

Aurajoen virtaus tuo lisätöitä

Turun Satamalla on tavanomaisten päästöjen lisäksi hoidettavanaan muihin suomalaisiin satamiin verrattuna poikkeuksellinen haaste. Satama-alueelle valuu pikkuhiljaa Aurajoesta maa-ainesta, noin 30 000–40 000 kuutiota viidessä vuodessa.

– Se on ruopattava, muuten eivät isot laivat kulje, toimitusjohtaja sanoo.

Ennen maa-aines läjitettiin Airistolle, jonne levisi sen myötä mm. kiintoainesta. Enää niin ei tehdä, vaan ruoppausmassa läjitetään maalle Lauttarantaan kiertotalouden mukaisesti. Tämä maksaa noin 300 000–400 000 euroa vuodessa.

Söderholm kiittelee ilmastotalkoihin mukaan lähteneitä varustamoja ja muita yhteistyökumppaneita. Yksin ympäristöä ei pelasteta.

– Esimerkiksi Ahola Transport ottaa oikeasti ympäristöasiat tosissaan. Heillä on fiksu lähestymistapa. Samoin DB Schenkerillä on tehty isoja muutoksia, ja Meriaura on käyttänyt jo pitkään bioöljyä, Söderholm kertoo.

Teksti ja kuvat: Sari Järvinen