Merilogistiikka on muutosten edessä
Merilogistiikan tulevaisuus on Suomelle poikkeuksellisen tärkeä asia, jonka vaikutukset ulottuvat laajalle taloudesta ympäristöön. Suomen ulkomaankaupasta kulkee meritse lähes 90 prosenttia ja tämä osuus on jopa kasvussa, kun Ukrainan sota sulki merkittävän osan Suomen itärajan ylittävästä liikenteestä. Sen seurauksena rahdille on jouduttu etsimään korvaavia reittejä ja Itämerellä kulkeva tavaraliikenne on vähentynyt. Erityisesti tämä näkyy konttiliikenteessä, jossa Pietarin kaltaisen suursataman poistuminen rotaatiosta on vaikuttanut myös Suomen satamiin suuntautuvaan konttiliikenteeseen.
Ukrainan sodan aiheuttamat haasteet ovat jatkoa pandemian seurauksille. Sen seurauksena konttiliikenne Aasian ja muun maailman välillä hiljeni, liikenne hidastui ja satamat ruuhkaantuivat, mikä heijastui myös kansainvälisten toimitusketjujen toimintaan. Esimerkiksi teollisuuden komponenttien saatavuus heikkeni ja toimitusajat venyivät myös loppuasiakkaiden kohdalla. Pandemian vaikutukset olivat mittavat myös matkustajaliikenteessä, jossa kansainvälinen matkustajaliikenne pysähtyi lähes kokonaan alkaen vasta nyt palata normaalitasolleen. Itämeren risteilyliikenteessä jatkuu edelleen poikkeusaika Ukrainan sodasta johtuen.
Kaikkien ennusteiden mukaan merilogistiikka kasvaa kuitenkin edelleen. Skenaariot eivät osoita, että globalisaatiosta oltaisiin palaamassa lokalisaatioon, vaan kansainvälinen työnjako vahvistuu edelleen. Kasvavien tavaramäärien myötä myös aluskoot jatkavat kasvuaan, mikä muodostaa omat haasteensa esimerkiksi satamien käsittelykapasiteetille. Kysymys onkin, miten muu toimitusketju sopeutuu siihen, että suuruuden ekonomia ohjaa kehitystä ketjun yhdellä osa-alueella.
Suurimman haasteen merilogistiikan kehitykselle muodostavat kuitenkin ympäristökysymykset. Meriliikenteen päästöjen vähentämiseen tähtääviä päätöksiä on tehty sekä EU-tasolla että kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n toimesta. Euroopan Unionissa on päätetty lisätä merenkulku päästökaupan piiriin ja ehdotetun FuelEU Maritime -asetuksen tavoitteena on asteittainen siirtyminen hiilineutraaleihin polttoaineisiin. IMO määrittelee sekä uusille, että jo käytössä oleville aluksille energiatehokkuusindeksin (ns. EEDI ja EEXI), sekä asettaa asteittain kiristyvät vaatimukset alusten operatiiviselle hiili-intensiteetille. Tämän lisäksi IMO:ssa keskustellaan tällä hetkellä myös markkinapohjaisista päästövähennyskeinoista merenkulun päästövähennysten vauhdittamiseksi.
Päästövähennyksiin ja täydelliseen hiilineutraaliuteen pääseminen tulee ainakin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä lisäämään merilogistiikan kustannuksia. Hiilineutraalien polttoaineiden saatavuus tulee olemaan kysymysmerkki vielä pitkään ja esimerkiksi kaikki biopolttoaineiden raaka-aineet eivät sovi kestävän kehityksen periaatteisiin. Vedyntuotannon pullonkaulana puolestaan on sähkön tuotantokapasiteetti.
Merilogistiikan tulevaisuutta ajatellen suuria ympäristökysymyksiä on paljon. Ratkaisut ovat kuitenkin löydettävissä eri toimijoiden yhteistyöllä, johon Suomella ja suomalaisella meriklusterilla on paljon annettavaa.
Kolumnin kirjoittaja Tomi Solakivi on Turun yliopiston apulaisprofessori, jonka erikoisalana on toimitusketjujen johtaminen.
Kuva: Markku Koivumäki
