Talvimerenkulku on huomioitava päästökaupassa

Euroopan komissio julkaisi kesällä suuren Fit-for-55-ilmastopaketin ja esitti tässä yhteydessä myös päästökaupan ulottamista merenkulkuun.

Järjestelmässä varustamot joutuisivat hankkimaan päästöoikeuksia laivojen aiheuttamien päästöjen verran. Päästökauppaa sovellettaisiin sekä EU:n sisäisillä että osittain myös EU:n ja kolmansien maiden välisillä merimatkoilla.

Erityisasiantuntija Niina Honkasalo liikenne- ja viestintäministeriön ilmasto- ja ympäristöyksiköstä luonnehtii, että päästökaupan ulottaminen merenkulkuun on perusteltua. On tärkeää, että päästöt vähenevät kaikilla sektoreilla. Hänen mukaansa esityksessä pitäisi kuitenkin ehdottomasti huomioida siitä nyt puuttuvat talvimerenkulun erityispiirteet, muuten Suomea ei kohdella tasavertaisesti muiden maiden kanssa.

– Noin 70 prosenttia Suomen satamissa käyvistä aluksista on jäävahvistettuja. Ne kuluttavat tämän takia vain avoveteen tarkoitettuja laivoja enemmän polttoainetta.

Suomi haluaa tasapuolisuutta

Honkasalo muistuttaa, että Suomi on hyvin riippuvainen merenkulusta. Meriliikenteen päästökauppa toisi merkittäviä lisäkustannuksia varustamoille ja rahtaajille sekä heikentäisi näiden kilpailukykyä. Se vaikuttaisi myös ulkomaankauppaan ja heijastuisi sitä kautta kotitalouksiinkin.

– Olemme laskeneet, että tässä muodossaan esitys voisi tarkoittaa vuonna 2030 noin 200–400 miljoonan euron ja vuonna 2040 noin 100–300 miljoonan euron vuosittaisia kustannuksia Suomen ulkomaankauppaa ja matkustajia palvelevalle meriliikenteelle. Jos päästökaupan vuosittaiset kustannukset asettuisivat noin 200 miljoonan euron tasolle vuonna 2040 sillä olisi noin 0,04–0,06:n prosentin negatiivinen vaikutus bruttokansantuotteeseen.

Lopullisia kustannuksia on kuitenkin vaikea arvioida. Paljon riippuu esimerkiksi siitä, mille tasolla päästöoikeuksien hinnat asettuvat, mitä muita kansainvälisiä tai EU:n päästövähennystoimia otetaan käyttöön ja miten toimiala niihin sopeutuu.

– Talvimerenkulun aiheuttamat lisäkustannukset ovat tietenkin suurimmat reiteillä, joissa myös jäätä on eniten. Mutta avovedessäkin jäävahvistetut laivat kuluttavat polttoainetta viitisen prosenttia enemmän kuin avovesiin tarkoitetut laivat, Honkasalo korostaa.

Hän lisää, että varsinaisen jäänmurtajat jätetään joka tapauksessa päästökaupan ulkopuolelle.

Muitakin keinoja otetaan käyttöön

 Komissio on antanut myös aloitteen meriliikenteen vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön edistämiseksi. Energiaverodirektiiviäkin ollaan uudistamassa.

– Eri toimien yhteis- ja rinnakkaisvaikutuksia pitää arvioida tarkkaan – eli miten niiden avulla voidaan vähentää päästöjä ja minkälaisia kustannuksia niistä aiheutuu. Vaihtoehtoisia polttoaineita koskeva ehdotus laskee päästökaupan kustannuksia, mikä on huomioitu myös kustannusarviossamme. Toisaalta tämä ehdotus itsessään tulee aiheuttamaan hyvin merkittäviä kustannuksia meriliikenteelle.

Yksinään päästökauppa ei saa kovin helposti aikaan meriliikenteessä merkittäviä päästövähennyksiä, mikäli päästöoikeuksien hinnat eivät nouse huomattavan korkeiksi. Tämä johtuu siitä, että päästöjen vähentäminen on meriliikenteessä vielä kallista. Päästökauppa kannustaa kuitenkin ottamaan käyttöön kustannustehokkaita päästövähennyskeinoja ja luo osaltaan kysyntää vaihtoehtoisille polttoaineille.

– Vaihtoehtoisten polttoaineiden avulla voidaan todella varmistaa, että meriliikenteestä tulee vähäpäästöistä. Mutta merkittäviä kysymyksiä on, että minkä verran vaihtoehtoisia polttoaineita on saatavilla ja mihin hintaan.

Päästövähennystoimilla tulee todennäköisesti olemaan myös positiivisia vaikutuksia Suomen meriklusterille, kun uuden teknologian valmistajille avautuu uusia mahdollisuuksia.

Suomi tekee esityksen tarvittavista muutoksista

Suomi pyrkii nyt vaikuttamaan siihen, että komission päästökauppaesitystä muutettaisiin niin, että siinä huomioitaisiin pohjoiset erityisolosuhteet ja aluksille saataisiin tasapuolinen toimintaympäristö.
– Teemme konkreettisen ehdotuksen siitä, miten asia voitaisiin ratkaista, Honkasalo kertoo.

EU:n jäsenmaiden kesken asian käsittely on jo alkanut. Tällä hetkellä näyttää, että tärkeitä päätöksiä tehtäisiin aikaisintaan vuoden 2022 keväällä.

Komissio on esittänyt, että merenkulun päästökauppaan siirryttäisiin asteittain vuosien 2023–2026 välillä.

Teksti: Matti Välimäki
Kuvat: Turun Satama ja Liikenne- ja viestintäministeriö