Laivojen lumoissa

Ilari Uusi-Einolan rakkaus laivoihin harrastusmielessä alkoi 10-vuotiaana. Ensikosketukset laivamatkoihin olivat sitäkin aiemmin, ehkä 5-vuotiaana pallomeressä. Nuoresta miehestä kasvoi laivafani, vaikka kotipaikkakunnalla Jämsässä laivojen bongaus ei tosiaan ollut arkipäivää.
– Monta matkaa on tullut tehtyä kummisedän seurassa. Mieleenpainuvinta on kuitenkin ollut, kun täysi-ikäisenä 18-vuotiaana ensi kertaa pääsi matkustamaan itsenäisesti.

Uusi-Einola fanittaa erityisesti Tallink Siljan ja sen Silja Linen -brändin laivoja, seurattavana on nyt 15 eri alusta. Niiden tekniset tiedot kiinnostavat, mutta parasta on päästä itse matkaan. Myös kotoa löytyy laivoihin liittyviä juttuja, esimerkiksi tuttuja hylje-maskotteja.

Laivoissa kiehtoo myös arkkitehtuuri. Yksi erityisistä suosikeista, Turun telakalla 30 vuotta sitten rakennettu Silja Serenade oli ensimmäinen, johon rakennettiin promenade, kävelykatu, mistä muihin laivoihin on otettu inspiraatiota myöhemmin. Mutta miksi juuri Tallink Siljan laivat kiinnostavat, sitä hän ei osaa itsekään sanoa.
– Kun löytää jonkun tietyn jutun, se kiinnostaa.

Lähdön tunnelmaa aurinkokannelta

– Yleensä, kun matka alkaa, menen aurinkokannelle katsomaan lähtöä, hän kuvailee.

Viimeisin laivamatka on heinäkuulta. Nyt tarkoitus olisi päästä matkaan marraskuussa Silja Serenaden 30-vuotisjuhlaristeilylle Riikaan. Viime aikoina hän kertoo satsanneensa laivamatkoilla tilavampiin ja viihtyisämpiin hytteihin. Uusi-Einolan blogia kannattaakin kurkata ja huomaa pian, miten erityisellä tavalla hän osaa nauttia risteilyjen yksityiskohdista.

Laivafanina Ilari Uusi-Einola ei ole aluksilla aivan tavallinen matkustaja. Hän on saanut laivoilta ystäviä ja tuttuja ja päässyt niin konehuoneisiin kuin komentosillalle. Eniten tuttuja on juuri Silja Serenaden ja Baltic Princessin miehistössä.
–Intendentti on aika tuttu, laivan hotellipäällikkö ja myymäläpuolella on myös tuttuja ja kapteeni tietysti.

Hänellä on ollut mahdollisuus toteuttaa se jokaisen matkustajan unelma – eli päästä kapteenin pöytään.

Teksti: Sini Silván
Kuvat: Sini Silván ja Ilari Uusi-Einola