Meriturvallisuus EU-kontekstissa – kolmas meriturvallisuuspaketti

EU:n meriturvallisuuden varhaisvaiheet koostuvat onnettomuuksia seuranneista toimenpiteistä. Kun Euroopan vesillä oli sattunut useita merionnettomuuksia, komissio hyväksyi vuonna 1993 ensimmäisen tiedonantonsa meriturvallisuudesta (yhteinen meriturvallisuuspolitiikka), jolla pyrittiin parantamaan meriturvallisuutta ja ehkäisemään merten saastumista. 1990-luvulla saavutettiin merkittävää edistystä kansainvälisten sääntöjen siirtämisessä EU-lainsäädäntöön, jotta ne saisivat lainvoiman ja niitä sovellettaisiin yhdenmukaisesti jäsenvaltioissa. Vuosina 1999 ja 2002 sattuneiden Erika- ja Prestige-öljytankkerien onnettomuuksien jälkeen EU:n merikuljetusten turvallisuusstandardeja on vahvistettu huomattavasti toteuttamalla Euroopan meriturvallisuuspaketteja eli ’Erika-paketteja’, jotka käsittävät olemassa olevien direktiivien uudelleenmuotoilun ja turvallisuuden parantamiseen ja saastumisen ehkäisyyn tähtääviä uusia toimia.

Ensimmäisessä meriturvallisuuspaketissa kiinnitettiin huomiota onnettomuuksiin ja saastumiseen mahdollisesti johtaviin merkittäviin tekijöihin (satamavaltioiden suorittama valvonta, luokituslaitokset ja kaksirunkoiset öljytankkerit). Toisessa meriturvallisuuspaketissa päätettiin meriliikenteen valvontaa koskevista vaatimuksista ja perustettiin Euroopan meriturvallisuusvirasto EMSA. Näiden edeltävien toimenpiteiden pohjalle rakentunut kolmas meriturvallisuuspaketti hyväksyttiin vuonna 2009. Päätavoitteena oli tehostaa olemassa olevia sääntöjä ja tukea alan kilpailukykyä lisäämällä painetta huonokuntoisten alusten omistajille.

EU:n meriturvallisuuslainsäädäntöä on vahvistettu viimeisten 15 vuoden aikana hyväksytyillä Euroopan meriturvallisuuspaketeilla, tavoitteena ehkäistä onnettomuuksia ja ympäristövahinkoja.

Kolmas meriturvallisuuspaketti sisältää seuraavat aihealueet, jotka ovat avainasemassa meriturvallisuuden parantamiseksi Euroopan vesillä ja joilla on korkea prioriteetti EMSA:n portfoliossa;

• eurooppalaisten lippuvaltioiden turvallisuus
• satamavaltioiden suorittama valvonta
• yhteiset säännöt ja standardit alusten tarkastuksia ja katsastuksia tekeville laitoksille
• alusliikenteen seuranta (VTM) – merihätätilanteiden hallinta
• onnettomuustutkinta
• omistajien vakuutus merivahinkojen varalle
• meritse matkustajia kuljettavien vastuu onnettomuustapauksessa.

Kolmannen meriturvallisuuspaketin toteutuksessa EMSA avustaa ja valvoo kansallisia viranomaisia niiden velvollisuuksien täyttämisessä. EMSA vastaa erityisesti jäsenvaltioiden tarkastuksista satamavaltioiden suorittaman valvonnan alaisuudessa, onnettomuustutkinnasta, alusliikenteen seurannan vaatimuksista ja luokituslaitosten tunnustamiseksi tehdyistä toimenpiteistä, sekä tarjoaa teknistä apua ja koulutusta kansallisille viranomaisille. Lisäksi EMSA toimeenpanee ja hoitaa tietojärjestelmiä, kuten SafeSeaNet, THETIS ja EMCIP.

Kolmas meriturvallisuuspaketti luo tiukemmat järjestelmät samavaltioiden suorittamalle valvonnalle ja luokituslaitoksille, ja hyväksyy säännöksen merionnettomuuksien tutkinnasta ja liikenteen seurannasta sekä matkustajille maksettavista korvauksista. Se antaa kansallisille merenkulkuviranomaisille laajempia tarkkailuun, valvontaan, tietojen vaihtoon ja sertifikaattien myöntämiseen liittyviä tehtäviä, pääasiassa lippuvaltion ja satamavaltion sääntöjen mukaan, sekä vahvistaa EMSA:n roolia kansallisten viranomaisten auttamisessa ja valvonnassa niiden velvollisuuksien täyttämiseksi.

Markku Mylly
Pääjohtaja / EMSA