Sataman uudet rekrytoinnit Marjut ja Annika odottavat saavansa olla mukana sataman kehittymisessä ja vetovoimaisuuden lisäämisessä
Saimme Sataman henkilökuntaan syyskuussa kaksi uutta vahvistusta, HR-päällikkö Marjut Haltsosen ja johdon assistentti Annika Schulmanin. Marjut on koulutukseltaan kasvatus- ja kauppatieteidenmaisteri ja Annika on opiskellut turismin ja kielten tutkinnon.
Kerro hieman taustastasi, millaisia töitä olet aikaisemmin tehnyt?
Marjut: Olen ollut töissä 14-vuotiaasta asti esimerkiksi jakaen lehtiä ja siitä eteenpäin opiskeluiden ohella, sekä kesäisin muun muassa kaupassa, leipomossa ja vakuutusyhtiössä. HR-tehtävissä olen nyt ollut kohta 10 vuotta, joista viimeisimpänä Valmet Automotivella työsuhdeasiantuntijana ja aiemmin Vismalla HR Business Partnerina.
Annika: Aiemmin työskentelin muun muassa 14 vuotta Tallink Siljan m/s Galaxylla purserina ja ohjelmaemäntänä. Sen lisäksi olen ollut henkilöstöassistenttina Vertico Oy:ssä sekä monipuolisissa hotellin asiakaspalvelutehtävissä Italiassa.
Mikä oli epätavallisin tai mielenkiintoisin työsi ennen liittymistä organisaatioomme?
Marjut: Mielenkiintoisin työ oli ravihevosten parissa. Hevosharrastus on kuulunut muutenkin elämääni, vaikka tällä hetkellä kahden pienen lapsen kanssa tuo oma harrastus on enemmän tai vähemmän ”jäähyllä”.
Annika: Toscanassa työ luksushotellissa räätälöityjen asiakaspalveluiden parissa ja conciergenä, eli asiakkaiden yhteyshenkilönä, on elämänkokemus, mitä en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Siellä opin asiakaspalvelua korkealla tasolla ja myös itsestäni. En puhunut italiaa paljon lähtiessäni, joten tehtävä oli hyppy suoraan syvään päähän. Työ oli vaativaa, mutta kasvatti ammatillista itsetuntoani paljon.
Mitä odotat työltäsi Turun Satamassa lähivuosina?
Marjut: Odotan sitä, että saan olla mukana rakentamassa yhä enemmän Turun Sataman vetovoimaisuutta!
Annika: Paljasjalkaisena turkulaisena, jonka sydäntä lähellä on turismi ja merenkulku, on hienoa seurata Ferry Terminal Turku -hankkeen kehittymistä ja terminaali- ja satama-alueen uudistumista. Uskon, että työnkuvani johtoryhmän assistenttina tulee olemaan vaihteleva ja mielenkiintoinen.
Missä kollegat pyytävät apuasi tai neuvojasi?
Marjut: Työsuhdelainsäädäntöön tai järjestelmiin liittyvissä asioissa, mutta lounastunnilla saatetaan kysyä apuja auton vaihtoon. Olen nuoresta asti ollut kiinnostunut autoista, vaihdoin itse öljyt ja renkaat, ja luullut siten tietäväni näistä jotain. Nykyisin tekniikka kehittyy sen verran, että lähinnä osaan enää auttaa vaihtoautomarkkinoilla.
Annika: Olen luonteeltani ongelmanratkaisija, joten usein kollegani kääntyvät puoleeni haasteellisissa asiakastilanteissa. Tunnen Toscanan alueen ja sen viinit hyvin sekä pidän hyvästä ruoasta, joten minulta usein kysytään ravintola- tai viinivinkkejä.
Jos voisit kysyä toimitusjohtajalta yhden kysymyksen, mikä se olisi?
Marjut: HR-ihmisenä mieleen tulee peruskysymys, kerro itsestäsi?
Tj Erik Söderholm: Olen ikuinen optimisti – tuoppi on aina puoliksi täynnä!
Annika: Jos sinulla olisi taikasauva, jolla voisit muuttaa yhden asian Turun Satamassa, mikä se olisi?
Tj Erik Söderholm: Muuttaisin savipohjan kovaksi pohjaksi.
Miltä unelmatyöpäiväsi näyttäisi?
Marjut: Ratkaisisimme tiimin kanssa yhdessä ison työhön liittyvän kysymyksen – ja joku olisi leiponut tuoretta pullaa töihin!
Annika: Ensi kesänä kauniina aurikoisena päivänä, kun saaristo, satama ja Aurajoki olisi parhaimillaan, jos saataisiin uusi risteilyalus ensivisiitille, se olisi kiva kokea.
Mikä on paras neuvo, jonka olet koskaan saanut?
Marjut: Älä luovuta – sillä edestäsi löydät sen kuitenkin.
Annika: Ystäväni isä totesi joskus, että ”Är det inte roligt längre så skall man göra något annat.” Se sopii mielestäni moneen asiaan elämässä; pitää tehdä asioita, joista nauttii ja jotka tuntuvat itselle oikeilta.
Mitä salaisia kykyjä tai taitoja sinulla on?
Marjut: Osaan tehdä jonkun makean herkun, vaikka kaapissa ei tunnu olevan ”mitään”.
Annika: Ohjelmaemäntänä laivalla sain kerran tuurata ”Pikku-Myytä”, siitä seurasi pitkä tuuraus, koska olin kuulemma kaikkien aikojen paras Pikku-Myy, ehkä se on salainen lahjani.
Teksti: Heli Kaijansalo
Kuva: Markku Koivumäki