Seuranta on olennainen osa ruoppaustoimintaa

Ruoppausten ympäristövaikutukset puhuttavat niin asiantuntijoita kuin kansalaisia. Eniten kiinnostavat ruoppaus- ja läjitystoiminnan vaikutukset vedenlaatuun, kasvillisuuteen, pohjaeliöihin ja kalakantoihin. Turun Satama on seurannut ruoppaustoiminnan vaikutuksia vesistöön ja kalatalouteen vuosittain jo vuodesta 1989 alkaen. Seurannan päätavoitteena on varmistaa että sataman meriliikenteelle välttämättömän ruoppaus- ja läjitystoiminnan aiheuttamat ympäristö- ja terveysriskit pysyvät hyväksyttävällä tasolla.

Saaristomerta kuormittaa monta tekijää

Turun satama-alue ja Airisto ovat sisäsaaristoa, jonka muodostavat erikokoiset saaret, kapeat salmet, lahdet ja pienet selät. Vesi on laadultaan hyvin erilaista merialueen eri osissa, mikä johtuu sekä ympäristötekijöistä että jäte- ja jokivesien tuomasta kuormituksesta. Lukuisista merkittävistä kuormituslähteistä johtuen havaittuja vesistö- ja kalastomuutoksia on osin vaikea osoittaa ensisijaisesti sataman toiminnasta aiheutuneiksi. Viime vuosina on havaittu ihmisen toiminnan lisäksi myös ilmastomuutoksen vaikuttavan koko Itämeren tilaan, mikä tekee yksittäisten tekijöiden arvioinnin entistäkin vaikeammaksi.

Veden samentuminen nopeasti ohimenevää

Silminnähtävin vaikutus on ruoppausmassan läjittämisen aiheuttama veden samentuminen, minkä aiheuttaa läjitystyön aikana veteen sekoittuva hienojakoinen maa-aines. Samentunut vesi kulkeutuu virtausten mukana eri suuntiin läjityspaikalta, mutta laskeutuu lopulta pohjaan läjitysalueen läheisyyteen. Yleisesti on todettu samentumisen olevan varsin paikallista ja sameustason palautuvan pian alueen normaalitasolle ruoppaustöiden päätyttyä. Esimerkiksi Luode Consultingin vuonna 2003 tekemän tutkimuksen mukaisesti yksittäisen läjityskuorman jälkeen samentumaa ei ollut havaittavissa enää kahden tunnin kuluttua läjityksestä.

Rehevöityminen vaikuttaa silakan kutukantaan

Lähes kolmen vuosikymmenen aikana tehtyjen tutkimusten perusteella ei voida sanoa, että toiminnalla olisi ollut kalastoon haitallisia vaikutuksia. Esimerkiksi silakan kudun heikkeneminen on tapahtunut samanaikaisesti myös vertailualueilla. Vesistön yleinen rehevöityminen on samentanut vesiä ja muuttanut kutupohjia siten, että silakka on kutenut entistä lähemmäs vesirajaa, jolloin aallokko ja virtaukset huuhtovat mädin aluskasvillisuudelta pois. Itämeren ja myös Saaristomeren alueella silakan kutukannan koko on kuitenkin kääntynyt nousuun niin, että vuonna 2013 kutukannan koko oli lähes 90 % suurempi kuin vuonna 2000.

Vesieliöstön seuranta

Ruoppausten ja läjitysten vaikutuksista Pohjois-Airiston vesieliöstöönkään ei ole selkeää näyttöä. Esimerkiksi Ramboll Finland Oy:n raportin mukaan vuosien 2003–2009 tulosten perustella ei voida vetää johtopäätöstä, että ruoppaus ja läjitys olisivat aiheuttaneet haitta-ainepitoisuuksien nousua Pohjois-Airiston eliöissä. Vastaavaa on todettu myös vuosien 1989–2002 yhteenvetoraportissa. Pitoisuuksiin vaikuttavat useat eri tekijät, kuten muutokset valuma-alueella ja paikalliset sääolot. Vertailualueilta on löydetty tutkittavasta kohteesta riippuen kohonneita arvoja, jopa isompia kuin tutkimusalueelta. Haitta-ainepitoisuuksissa on vuosittaista vaihtelua ja erot voivat olla hyvinkin suuria. Selkeää, säännöllistä trendiä ei tuloksista ole helposti havaittavissa.

Yhteistyötä tehostamalla

Saaristomeren ja Turun alueen vesistön tilaa seuraavat Turun Sataman lisäksi myös monet muut toimijat. Toivottavaa olisi eri seurantatutkimusten yhdistäminen sopivin osin, jolloin saataisiin selkeämpi kuva vesistöjen tilaan vaikuttavista tekijöistä ja uusia ratkaisuja Saaristomeren tilan parantamiseen.