Tuhat väylää Suomeen

Luotsauksen kivijalka on lainsäädäntö, joka edellyttää luotseja yli 70-metristen alusten ja valtion yli 15-metristen alusten luotsaamiseen. Samalla kyse on valtiollisten alusten liikkumisen valvonnasta. Ja reittejä riittää. Suomalainen saaristo on ainutlaatuinen.

– On tuhat tapaa tulla Suomeen, Finnpilot Pilotage Oy:n viestintäpäällikkö Sari Turkkila kertoo. Vuosittain yritys hoitaa 24 000 luotsausta.  Palveluksessa on lähes 150 merikapteenia.

– Näin on laskettu, että meillä on 7 000 miestyövuoden osaaminen.

Luotsien työ näyttää kauneimmat puolensa upeana kesäpäivänä Utössä. Meri kimaltaa häikäisevänä ja punavalkoinen majakka nousee jämäkkänä kohti taivasta. Sen huipulla ovat massiiviset prismat, joiden heijastama valo halkoo talvella pimeää.

Työ hoidetaan myös pahimmalla säällä

– Parhaimmillaan työ on tätä, luotsikutterinhoitaja Krister Henriksson kertoo ja viittaa maisemaan. Meri on pläkä. Seuraavaksi päiväksi onkin luvattu nelimetrisiä aaltoja.

Pahimmillaan työ on, kun on 5-6 astetta pakkasta, etelätuulta yli 20 metriä sekunnissa. Kaikki on jäässä.  – Siinä tulee vilu, kiukku ja nälkä.

Luotsiveneen hoitajat kuljettavat luotsit aluksille, säässä kuin säässä, kellonajasta ja vuodenajasta riippumatta. Ja luotsi kapuaa aina köysitikkaita pitkin laivaan.

– Kiipeäminen on tekniikkalaji, Henriksson toteaa.

Luotsi huolehtii turvallisuudesta

Luotsauksella estettiin viime vuonna 29 vakavaa onnettomuutta. Luku perustuu Turun yliopiston merentutkimuslaitoksen luotsauksen vaikuttavuustutkimuksiin.

– Näitä tilanteita on, alueluotsivanhin Ari Saari kertoo. Sellainen voi olla ”black out” -tyyppinen tilanne, jossa alus menettää sähköt ja ohjauskykynsä keskellä väylää.  Hetkeksi siinä tulee hiki. Kyllä sellainen tilanne on pikkuisen arkipäivästä poikkeavaa.

Saaristossa liikkuvat rahtilaivat, tonnisto, on kuitenkin nykyään hyvässä kunnossa. Erityisen huojentavalta kuulostaa se, että säiliöaluksissa on nerokas valvonta. Öljy-yhtiöt valvovat toinen toistensa aluksia.

Etäluotsaus tulee vauhdilla

Utön majakalla puntaroidaan uutta tietoa etäluotsauskokeilusta, jonka liikenneministeriö on päättänyt aloittaa. Jo syksyllä kokeillaan simulaattori ja luotsi -yhdistelmää.

– Opitaan uutta ja sorvataan lakia, Saari ennakoi.

Silti etäluotsaushankkeeseen mennään innolla mukaan. Teknistä kehitystä ei parane jarruttaa. Saari on ollut alalla 20 vuotta, minkä aikana on menty huimasti eteenpäin.

– Etäluotsausta käytetään jo jossain Elbellä, siellä ei ole saaria – mutta on taas esimerkiksi vuorovedet. Meillä taas sokkelot kiven välissä.

Saari muistuttaa, että tietyillä keliolosuhteilla ei ole turvallista nousta laivaan. Silloin olisi hyvä saada automaattiohjauksella laiva syvemmälle saaristoon ja vasta siellä luotsi laivaan. Luotsi on tarpeen erityisesti juuri satamassa.

Henrikssonin ensireaktio etäluotsaukseen on tämä: ”voi pentele, nyt jo”. Silti hänkin toteaa, että etäluotsausta on odotettu.

– Yksi kaveri on sanonut jo pitkään, että kymmenen vuoden päästä meitä ei enää ole. Mutta ei se niin yksinkertaista ole.

Utöstä sisääntulo Turun satamaan

Utöstä alkaa 96 kilometrin 52 meripeninkulman matka Turun satamaan. Majakkasaarelta alkaa käytännössä Turun sataman sisääntulo.

Utön majakka on tomerasti vartioinut saaristoa jo vuodesta 1814.  Luotsauksen historia ulottuu saaressa kuitenkin kauemmas. Jo 1500 luvulla saari on ollut asuttu sesonkiluontoisesti. Vakiasukkaina luotseja on ollut 1720-luvulta.

Punaisten talojen saarella toimii kauppa ja koulu. Tänä talvena koulua käy kuusi oppilasta. Saarella asuu 35 asukasta, joista neljä on alle kouluikäisiä.

Saarella vallitsee sivistys: kirjasto on aloittanut toimintansa jo 1860-luvulla, jolloin luotsien oli hankittava majakalle kirjallisuutta.

Utön kasarmi on hiljentynyt, mutta saarella on edelleen merivalvontatorni ja tykkejä puolustusvoimien käytössä.  Ilmatieteen laitos hyödyntää tutkimustyössään myös tutkia. Sekä majakkakirkko että Bönehuset vartioivat saarta omassa roolissaan.

Teksti ja kuvat Sini Silván